Tatuointien historiaa

Tatuoiminen on tänä päivänä luultavasti yleisin tapa koristaa kehoaan pysyvästi. Sen historia ulottuu kuitenkin kauas ja laajalle alueelle:

• Antiikin Egyptissä 4000 e.a.a. - 2000 e.a.a. tatuoinnit yhdistettiin hedelmällisyyteen ja aatelistoon.
  
• Vuonna 1992 Itävallan rajalta, jäätiköltä, löydettiin 4000 vuotta vanha tatuoitu miehen ruumis.
  
• 400 e.a.a. lähtien Japanissa on tatuointia käytetty niin koristeelliseen, kosmeettiseen ja uskonnolliseen tarkoitukseen kuin rikollisten merkitsemiseen ja rankaisemiseen.
  
• 1600- ja 1700-luvuilla eurooppalaiset merimiehet matkustivat Polynesian saarilla ja näkivät paikallisilla miehillä ja naisilla tatuointeja. Sana tatuointi on itse asiassa Polynesialaista alkuperää: se on lähtöisin tahitin kielisestä sanasta "tatau".
  
• Englannin ja Euroopan kuninkaallisten keskuudessa oli muodikasta olla tatuoitu 1800-luvun lopulla; Winston Churchillin äidillä oli käärme tatuoituna ranteen ympäri.
  
• Vuosina 1895-1901 kolme amerikkalaismiestä teki tutkimusta Aasiassa ja Polynesian saarilla. He kiinnittivät erityisesti huomiota tatuointien muotojen ja niiden tekotapojen eroihin. He dokumentoivat mm. samoalaisten ja maorien tatuointitraditiota:
  
  • Samoalla niin miesten kuin naistenkin alaruumiit tatuoitiin. Samoalainen tatuoimisprosessi oli pitkä; se saattoi kokonaisuudessaan kestää jopa puoli vuotta. Sitä varten rakennettiin maja, joka lopuksi poltettiin. Kuvan tekemisessä käytettiin "kampaa", joka dipattiin musteeseen. Muste meni ihon sisälle kamman terävien hampaiden puhkaistessa ihon.
    
  • Uuden-Seelannin maoreilla oli tatuointeja kasvoissa. Jokaiselle miehelle mokon (kasvojen veistäminen) taitaja piirsi yksilöllisen kuvion tutkittuaan ensin miehen kasvojen piirteitä. Tarkoitus oli tehdä tatuointi, joka korostaisi miehen olemusta ja tekisi siitä voimakkaamman ja enemmän kunniotusta herättävän. Tatuointitekniikka oli maoreilla ainutlaatuinen. Kuvio hahmoteltiin kasvoihin ensin puuhiilellä. Sitten kuvio kirjaimellisesti veistettiin kasvoihin luisella kaivertimella. Haavoihin lisättiin lopuksi muste. Maori-naisillakin oli tatuointia, mutta vain leuan ja huulten alueella.
    
  • Myös Alaskan alkuperäisväestön naisilla oli tatuoitu leuan alue.
    
  • Afrikassa naisilla on jonkun verran tatuointeja kasvoissa, joskin yleisempi tapa on skarifikaatio. Niissä saatetaan toisinaan käyttää mustetta, joten lopputulos näyttää koholla olevalta tatuoinnilta. Skarifikaation saaminen on pitkä ja tuskallinen prosessi. Se tehdään puberteetin saavuttaneille ja siten naimisiin valmiille afrikalaistytöille, jotta he olisivat puoleensa vetävämpiä miehille. Kuvioita pidetään kauniina katsella ja kosketella. Niitä pidetään myös todistuksena siitä, että nainen kykenee kestämään synnytystuskat.

 Tulossa myös lävistykset historia